Kolme päivää sitten Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa todistettiin taas, ettei Suomen oikeuskäytäntö ja oikeusasteiden tietotekniikan tuntemus ole kohdallaan. Turkulainen mies (kutsutaan jatkossa henkilö A) tuomittiin DC-hubien ylläpitämisestä 300 000 euron korvauksiin, neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä menettämään tietotekniikkaa huomattavan rahallisen arvon edestä valtiolle. Tuomio sekä tuomilauselma ovat yhteensä 20 sivua (lataa), koitan tässä kirjoituksessa poimia sieltä omiin silmiin sattuneita seikkoja.
Heti sivulla kaksi osoitetaan että käräjäoikeudella ei ole tapaukseen liittyvät tietotekniset seikat hallussa; “- – valmistanut luvatta kopioita musiikki-, elokuva-, ja peliteoksista ja saattanut luvatta valmistamiaan teoksia yleisön saataviin tarjoamalla niitä ladattavaksi tietoverkossa, joka on ollut DirectConnect -vertaisverkko siten, että hän on iIman oikeuden haltijoiden lupaa muuhun kuin yksityiskäytöön valmistanut kopioita edellä mainituista teoksista, jotka hän on saattanut yleisön saatavile pitämällä niitä tietoverkossa edelleen kopioitavana.”
DirectConnect-verkon toimintaperiaate perustuu siihen, että jaettava materiaali on käyttäjien omilla koneilla eikä DC-hubin palvelimella. Hubin ainoa tarkoitus on kertoa lataajalle, mistä hänen haluamansa tiedoston voi ladata eli toimia hieman perinteisen puhelinluettelon tapaan. Suurin osa tämänkaltaisista palveluista kuitenkin edellyttää, että jaat materiaalia tietyssä suhteessa pystyäksesi itse lataamaan sekä säilyttämään tunnuksesi palvelussa. Tämän seikan ei kuitenkaan tulisi raskauttavasti vaikuttaa tuomioon sillä henkilö A ei ole harjoittanut toimintaa ansaintatarkoituksissa eikä tiedettävästi olekkaan tienannut latin lanttia ylläpitämällä muun muassa suosittua Jakopiste-hubia.
Syyttäjä vaati vuonna 2007 tehdyn ratsian yhteydessä takavarikoidun tietotekniikan tuomitsemista rikoksentekovälineenä valtiolle. Takavarikoituihin tavaroihin kuului: keskusyksikkö, D-link-reititin, näyttö, hiiri, näppäimistö, Ciscon modeemi, kaksi verkkokaapelia, 432 Gt:n kovalevy, tietokone sekä toinen Ciscon modeemi. Syyttäjä jättää tyystin huomioimatta, että kyseisillä takavarikoiduilla laitteilla on varmasti harjoitettu myös muutakin kuin laitonta toimintaa ja että kovalevyillä sijaitsi varmasti henkilön A henkilökohtaisia sekä suurella todennäköisyydellä tärkeitäkin asiakirjoja. Käräjäoikeuden päätöksellä edellämainitut tavarat määrättiin valtiolle menetetyksi. Kuka siis korvaa henkilölle A hänen henkilökohtaisen kadonneen datansa? Uskon, ettei kukaan.
Vain muutama kuukausi sitten KKO teki ennakkopäätöksen, ettei kovalevyä tai muuta tietotekniikkaa voida tuomita valtiolle menetettäväksi rikoksentekovälineenä vaan kovalevyt sekä muut tarvikkeet (kuten näppäimistöt ja modeemit) tulee palauttaa laittoman materiaalin poistamisen jälkeen. Käräjäoikeuden päätös ei siis vastaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, ja toivonkin että henkilö A valittaa päätöksestä Turun hovioikeuteen ja asia palaisi käsittelyyn.
Asianomistajat esittivät suuria hyvitys- sekä korvausmaksuvaatimuksia, joiden kokonaismääräksi muodostuu yli 300 000 euroa, muun muassa IFPI Finland ry esitti 2 029 471,40 euron korvausvaatimuksen, Teosto ry puolestaan vaati 217 075 euroa. Joillain asianomistajilla oli kuitenkin pysynyt pää viileänä, ja pienimmän hyvitysmaksuvaatimuksen esitti Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry: 21 euroa. Käräjäoikeuden päätös kuitenkin pienensi hieman summaa, jonka henkilö A joutuu maksamaan, esimerkiksi SEK ry:lle määrättiin maksettavaksi vain 13 euroa korkoineen. Kaikista hyvitys- ja korvausmaksuista kuitenkin koostuu 307 450 euroa korkoineen, ja summa on täysin kohtuuton ja oletettavasti pilaa henkilön A elämän lopullisesti, sillä kenelläkään ei ole varaa maksaa tuon kaltaisia “korvauksia” korkojen kera. Yksi kansalainen lisää sossun kortistoon.
Sivulla 7 toiminnasta pyritään antamaan järjestäytyneen rikollisuuden kuva, vaikka todellisuudessa tämänkaltaisissa palveluissa on kyse vain siitä, että joku pukkaa palvelun päälle, ja ihmiset alkavat käyttää sitä samalla tavoin kuin käyttävät mahdollisesti muitakin vastaavanlaisia palveluita. Toiminnan järjestäytymisessä ei vain olisi mieltä, sillä ylläpitäjät harvoin tavoittelevat taloudellista hyötyä tai haittaa jollekin tietylle yhtiölle. “Rikoksen aiheuttaman haitan ja vahingon arvioinnissa on lisäksi huomattava se oikeudessa riidattomaksi todettu seikka, että henkilön A ylläpitämäillä tiedostojenjakopalvelimila jaossa ollutta aineistoa on ollut mahdollsta levittää rajoitusetta myös muissa vastaavissa palvelimissa. Henkilön A ylläpitämät tiedostojenjakopalvelut ovat olleet osa tällaisten palvelujen muodostamaa ketjua.” Lainaus antaa myös ymmärtää, että henkilö A laitetaan vastuuseen siitä että hänen perustamansa palvelun käyttäjät mahdollisesti ovat laittaneet Henkilön A palvelun avulla saadun tiedoston jakoon muuallekin. Toisin sanoen häntä rangaistaan palvelunkäyttäjien rikkeistä. Mielenkiintoista onkin huomata, ettei yhtäkään palvelun käyttäjää ole saatettu oikeuteen.
“Edellä selostetun pohjalta asiaa punnittuaan käräjäoikeus päätyi ratkaisuun,
jonka mukaan Henkilö A on tuomittava neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.” Hyvitys- ja korvausmaksut sekä huomattavan määrän tietotekniikkaa menettäminen valtiolle ei riittänyt, vaan piti vielä määrätä neljä kuukautta ehdollista vankeutta, selvähän se. Henkilön A koeaika päättyy loppuvuodesta 2012, hänet voidaan määrätä ehdottomaan vankeuteen, jos hän tekee koeaikana rikoksen.
Tähän väliin voidaan ottaa lainaus Iltalehden sivulta: “Vastasyntynyt kuoli vessanpönttöön – Nuorelle äidille ehdollista“, “Vastasyntyneen lapsensa vessanpönttöön jättänyt nuori äiti tuomittiin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen perjantaina. Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden mukaan alle 25-vuotias nainen syyllistyi törkeään kuolemantuottamukseen.”
Missä on suhteellisuudentaju? Kuolemantuottamuksesta saa puoli vuotta ehdollista vankeutta, mutta tekijänoikeusrikoksesta yli 300 000 euroa hyvitysmaksuja sekä neljä kuukautta ehdollista. Kuolemantuottamus on kuitenkin huomattavasti vakavampi asia, silloin joku kärsii teosta konkreettisesti, kun taas Henkilön A tapauksessa ei voida todistaa haittaa tapahtuneen.
Käräjäoikeuden päätöksellä Henkilö A velvoitetaan suorittamaan seuraavat hyvitysmaksut;
*Teosto ry/NBC 29 375 euroa
*IFPI Finland ry:lle 274 504 euroa
*SEK ry:lle 13 euroa
*Paramount picturesille 939 euroa
*Centyry Fox Filmille 94 euroa
*Universalille 951 euroa
*Warner brosille 38 euroa
Yhteensä tämä tekee aiemminkin mainitsemani 307 450 euroa korkoineen, lisäksi pitää muistaa, että Henkilö A on velvoitettu myös maksamaan oikeudenkäyntikuluja 3 000 euroa.
Tekijänoikeuslakia tulisikin pikaisesti muuttaa ja kopioiminen yksityiseen käyttöön laillistettava. On aivan turha koittaa kitkeä asiaa, jota tapahtuu joka tapauksessa laeista piittaamatta. Yhteiskunnan tulisi muuttua ja lainsäädännön seurata aikaa, mutta tekijänoikeuslain perustana on kuitenkin vuonna 1961 säädetty laki, jota on pikkuhiljaa muutettu ja lähinnä tiukennettu. Ihmisten elämien pilaaminen kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla tulee lopettaa.
“Muista äänestää ensi vaaleissa oikein. Tai edes äänestää.”
Kolme päivää sitten Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa todistettiin taas, ettei Suomen oikeuskäytäntö ja oikeusasteiden tietotekniikan tuntemus ole kohdallaan. Turkulainen mies (kutsutaan jatkossa henkilö A) tuomittiin DC-hubien ylläpitämisestä 300 000 euron korvauksiin, neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä menettämään tietotekniikkaa huomattavan rahallisen arvon edestä valtiolle. Tuomio sekä tuomilauselma ovat yhteensä 20 sivua (lataa), koitan tässä kirjoituksessa poimia sieltä omiin ...